Valuvika EU:n päätöksenteossa
Euroopan Unioni vaikuttaa vahvasti luonnonvara-alan toimintamahdollisuuksiin Suomessa. Yhteinen maatalouspolitiikka koskettaa kotimaisen viljelijän elämää päivittäin. Vaikka EU:ssa ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, niin metsähehtaariemme hoitoon ja käyttöön vaikutetaan monin tavoin ympäristöpolitiikan, teollisuuspolitiikan ja kilpailupolitiikan kautta. EU on siis keskeinen tekijä Suomen luonnonvara-alojen asiantuntijoille ja elinkeinoille!
Käynnissä oleva prosessi koskien maankäyttöä ja hiilinielun laskentaa on esimerkki siitä, miten asiat voivat edetä isossa apparaatissa. Vaikka me täällä pohjolassa saatamme kokea esityksen ”pähkähulluksi” ja luonnonvarojen kestävää käyttöä haittaavaksi, niin asia etenee Euroopan parlamentissa ja viime kädessä ministerineuvostossa.
EU:n päätöksentekoprosessia voidaan kuvata ”ihmeelliseksi”, sillä se on niin kaukana käytännöstä ja ihmisistä. Läheisyysperiaate katoaa monimutkaisuuden myötä. Komissioon valitaan komissaari jokaisesta jäsenmaasta. Hän ei kuitenkaan edusta maataan, vaan unionia. Näin toimii koko komissio.
EU:n pääosastojen virkamiehet valmistelevat esityksiä ja etujärjestöt ovat mukana kuultavina. Erilaisilla neuvoa antavilla elimillä ei ole kuitenkaan päätösvaltaa. Palautetta voidaan antaa virkamiehille – ja jos hyvin käy – palautetta kuunnellaan.
Jäsenmaat voivat prosessin alussa vaikuttaa asioihin lähinnä virkamieslobbauksella ministeriöiden tai eduskunnan linjausten mukaisesti. Eri maiden metsäpäälliköiden kokous on metsäalalle tärkeä elin maatalouden pääosastossa. Asioiden valmisteluvaiheessa etujärjestöt lobbaavat paikan päällä Brysselissä, sillä kotimaasta käsin on mahdotonta hoitaa EU-edunvalvontaa. Läsnäoloon tarvitaan rahaa ja sitä on vaihtelevasti. Metsäalan ja metsäteollisuuden lobbausvoimassa Brysselissä on toivomisen varaa.
Poliittinen päätöksenteko tulee kovin myöhään kuvioihin mukaan. Peruslinjaukset syntyvät maiden päämiesten Eurooppa-neuvostossa. Konkretiaa valmistellaan kuitenkin usein vuosia, ennen kuin Euroopan parlamentti ja lopuksi Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston tietyn aihealueen kokoonpano pääsee asiaa käsittelemään.
Parlamentin jäsenet eivät edusta maitaan. Ei edes metsä- tai maatalouskysymyksissä, vaikka tällainen kuva tilanteesta joskus annetaan. MEP:it ovat poliittisten ryhmien jäseniä Euroopan tasolla.
Maiden poliittiset päättäjät pääsevät vasta viime hetkellä vaikuttamaan asioihin neuvostossa. Valitettavasti virheitä on siinä vaiheessa jo lähes mahdotonta korjata. EU:n päätöksenteossa on siis valuvika. Asioita valmistellaan virkamiesvoimin liian kauan, ennen kuin päätöksenteon hetki tulee neuvostossa.
Esimerkkinä tästä valuviasta ovat maankäytön määräykset ja hiilinielun laskenta. Olemme tilanteessa, että asioihin on saatava korjaus, tai metsä- ja biotalouden eteen nousee ylipääsemättömiä esteitä. Olemme vaikuttamistalkoiden edessä. Parlamentissa ja neuvostossa epäonnistuminen ei ole vaihtoehtona.
Håkan Nystrand
puheenjohtaja