Kokemus, asiantuntijuus ja demokratia
Toimin keskikokoisen kaupungin metsänhoidosta vastaavana viranhaltijana. Olin tässä taannoin kutsuttuna yhden valtuustoryhmän kokoukseen, jossa on tietysti paikalla myös luottamushenkilöitä eri lautakunnista ja muuten vaan kiinnostuneita puolueen jäseniä.
Puhuttiin kaupungin metsänhoidon linjauksen muodostumisesta ja metsäsuunnittelusta, ilmaston muutoksesta ja sen semmoisesta. Sitten tuli puhe kansalaisten mielipiteitten kuulemisesta. Niitä palautteitahan tulee ihan kaikille ja kaikista kanavista. Yleensä vielä vaaditaan, että kuntalaisten mielipidettä on kysyttävä ja kuultava joka käänteessä.
Poliitikot sanoivat suoraan, että heille on mahdotonta muodostaa niistä mitään järkevää kokonaiskuvaa, koska kansalaisten yksisuuntainen huutelu on usein hyvin kärjekästä ja sisältää täysin vastakkaisia ja toisensa poissulkevia näkemyksiä. Kuulostaa tutulta.
Viisaus syntyy vuorovaikutuksessa. Perinteisesti tämä on ratkaistu niin, että vaaleissa valitaan eri tahoja edustava porukka perehtymään ja keskustelemaan yhteisistä asioista. Tekemään punnittuja päätöksiä ja vahtimaan toteutusta. Puuttumaan asioihin ajoissa, jos alkaa mennä pieleen.
Taannoin tehtiin kansallisesti arvokkaan historiallisen puiston kunnostusta. Suunnitteluun oli haalittu parhaat saatavissa olevat asiantuntijat ja suunnitelmat hyväksyttiin asianmukaisessa järjestyksessä ilman valituksia. Toteutuksen alkaessa alkoi kuulua vaatimuksia kansalaisten kuulemisesta. Lehdistökin soitteli minulle ja kyseli, että miksei oltu osallistettu kuntalaisia. Kysyin toimittajalta, että montako vanhojen kulttuurihistoriallisten puistojen restauroinnin asiantuntijaa kuntalaisten joukosta mahtaa löytyä. No juttua ei julkaistu ja kansalaiskeskustelu hiipui nopeasti alkuryöpsähdyksen jälkeen.
Olen koittanut asetella kysymyksiä osallistamisessa siihen suuntaan, että mitäs jos ilmasto-olosuhteet muuttuu ja voitaisiin tehdä jotakin. Asioissa on paljon epävarmuutta, mutta jos edes ajateltaisiin. Usein tulee palautetta, ettei tuommoisia saa kysellä, eikä mitään ilmaston muutosta ole. Ei saa olla. Me ei tykätä. Loppupeleissä meidän henkilökohtainen kokemus on kaikkein tärkein asia.
Ei ole kunnallispoliitikoillakaan helppoa, jos vaikka tietäisivätkin jotain enemmän asioista, kuin tavalliset kansalaiset.
Tommi Laakkonen
metsäasiantuntija