Hyvää Pääsiäistä!
Suomalaisessa kristillisessä perinteessä pajunkissat liitetään pääsiäisen palmusunnuntaihin. Raamatun evankeliumin mukaan Jeesuksen eteen asetettiin palmunlehviä hänen ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin. Suomen ilmastossa lehtipuista vain pajun oksa on pääsiäisen aikaan ”elävä”, ja pajunkissoja on pidetty lehvien vastineena.
Pajusta on moneksi
Pajusta saadaan aspiriinia, sillä voidaan parkita nahkoja, siitä saadaan energiaa…
Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on 20 ja alalajit mukaan lukien 29. Pörriäisille pajut ovat tärkeitä puita, sillä niiden kukinnoista esimerkiksi mehiläiset saavat keväällä ensimmäisten kasvien joukossa siitepölyä ruoakseen.
Tunnetko suomalaiset pajulajit? Tutustu niihin täällä.
Pajusta saa aspiriinia!
Pajun lääkekäytön juuret ulottuvat kauaksi ihmiskunnan historiaan. Paju on mainittu egyptiläisissä papyruksissa, ja myös Hippokrates tunsi salisylaattipitoisten kasvien käytön. Eurooppalaisessa kansanlääkinnässä pajua käytettiin läpi keskiajan aina renessanssiin saakka, ja mm. Amerikan intiaanit ja Etelä-Afrikan khoikhoit, joita ennen hottentoteiksi sanottiin, tunsivat sen.
Vuonna 1828 Joseph Buchner Münchenin yliopistossa puhdisti pajusta (Salix) salisiiniksi nimittämäänsä ainetta, josta opittiin myöhemmin valmistamaan asetyylisalisyylihappoa – ja jonka myyntinimeksi tuli myöhemmin Aspiriini.
Aspiriini ehkäisee tutkitusti aivo- ja sydäninfarkteja, sekä sen on arveltu vähentävän paksusuolisyövän vaaraa, hidastavan diabeettisen retinopatian kehittymistä, ehkäisevän dementiaa, suojaavan rintasyövältä ja estävän Candida albicansin kasvua. Lue lisää täältä.
Salisylaattipaju eli rohdospaju on luonnonlääketeollisuuden ja erilaisten pajurohdosten raaka-aineeksi viljelty paju. Salisylaattipajun kuori ja lehdet sisältävät runsaasti salisylaatteja. Nämä yhdisteet toimivat pajurohdosten tehoaineina, mutta suojaavat myös pajua sen luontaisilta tuholaisilta. Suomessa salisylaattipajua ei kuitenkaan tällä hetkellä viljellä. Suomalaisista pajulajeista mustuvapaju (Salix myrsinifolia Salisb.) sopii hyvin rohdostuotantoon voimakkaan kasvunsa sekä korkeiden salisylaattipitoisuuksiensa vuoksi. Kotimaisissa tutkimuksissa mustuvapajun on todettu sopivan hyvin lyhytkiertoviljelyyn, jossa siitä on sopivalla viljelytekniikalla saatu hyviä salisylaattisaantoja. Lue lisää täältä.
Pajulla parkitaan nahkoja
Perinteissä parkituksessa käytetään yleisimmin pajun parkkia. Pajulla parkittaessa nahasta saa pehmeän.
Parkkiliemen keitto:
100 l vettä noin 10 kg parkkia. Laita parkit kattilaan, lisää vesi. Keitä miedolla lämmöllä 1-2 h kannen alla. Kaada parkkiliemi saaveihin. Parkitsemaan voit alkaa kun liemi on jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Samoja parkkeja voi käyttää 3-4 kertaa. Yhtä nahkaa kohti tarvitaan n. 1,5-3 kg kuivaa parkkia.
Lue lisää täältä.
Hyvää pääsiäistä toivottaa Meton toimiston väki!
