Hakkuut retkeilyreittien läheisyydessä herättävät mielipiteitä – myös paljon positiivisia
Suomessa käydään nykyään välillä kärkästäkin keskustelua metsistä ja niiden käytöstä. Yksi hyvin paljon mielipiteitä herättävä aihe on hakkuut ja metsänhoitotoimet ulkoilureittien ja virkistysalueiden läheisyydessä. Tätä aihetta halusin selvittää lisää opinnäytetyössäni, joka on nimeltään ”Retkeilijöiden mielipide hakkuista retkeily- ja ulkoilureittien läheisyydessä”. Työ valmistui huhtikuussa 2024 ja varsinainen kysely suoritettiin saman vuoden helmikuussa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena verkossa ja se lähetettiin erilaisiin retkeilyaiheisiin Facebook-ryhmiin sekä erä- ja luonto-oppaille, tuleville retkeilyn ammattilaisille.
Tutkimuksessa tuli ilmi, että etenkin harvennushakkuut koetaan paikoin hyvinkin positiivisena asiana, esimerkiksi reittien kuljettavuus paranee sekä valoisuus ja avaruus lisääntyy. Näin avautuu kaukomaisemia esimerkiksi läheiselle järvelle. Suomen kattava metsätieverkosto saa myös kiitosta, puuautojen lisäksi näitä teitä pääsevät hyödyntämään myös esimerkiksi retkeilijät ja marjastajat. Hakkuiden tiedotus ja varoitukset ovat hyvällä tasolla, vahingossa ei hakkuualueelle retkeilijä kävele.
Retkeilyn suosio on kasvanut nykyaikana ja etenkin korona-aikana suosio räjähti kasvuun. Koen, että myös metsäalalla on tietoisuus lisääntynyt kyseisen harrastuksen suosiosta. Näin reittejä ja retkeilyrakenteita otetaan paremmin huomioon, kuin aikaisemmin. Tätä ajatusta tuki myös tutkimukseni. Etenkin 2000-luvulla koetaan jäljen parantuneen runsaasti, tutkimuksen vastauksissa usein todetaan.
Kuten myös arvata saattaa, kyseinen aihe hakkuista reittien läheisyydessä herättää runsaasti tunteita. Lähimetsät ja retkeilyreitit ovat ihmisille usein todella läheisiä. Näin herää monenlaisia mielipiteitä, kun nähdään hakkuun varoituskylttien ilmestyneen läheisen reitin varteen. Tutkimuksessa tuli paljon ristiriitaista palautetta ajourien sijoittelusta ja hakkuutähteiden keruusta. Jossain kohteessa reitti on voinut hävitä kokonaan, kun reitin yli on ajettu ja hakkuutähteet on jätetty polun päälle. Toisaalla taas jälki on todella siistiä ja reittimerkinnät ovat hyvin paikallaan.
Avohakkuut herättivät runsaasti mielipiteitä vastaajissa. Kyseinen hakkuutapa saikin runsaasti palautetta siitä, että hakkuutapa muokkaa maisemaa liikaa. Tämä olikin isoin syy sen huonompaan arvosanaan verrattuna harvennushakkuisiin. Koetaan, että muutos on liian iso ja paljon tuleekin toiveita ”pehmeämmän” metsänkäytön suosimisesta. Vastaajat toivoivat, että tärkeimpien reittien läheisyydessä lisättäisiin peitteistä metsänkasvatusta, esimerkkeinä kiertoajan pidentäminen, harvennusten suosiminen sekä jatkuva kasvatus. Toisaalta tutkimuksessa tuli esiin myös se, että metsätaloutta ymmärretään. Joskus vain metsää on hakattava.
Johtopäätöksinä työstä voin todeta, että Suomessa tehdään nykyään hyvin retkeilyä ja monikäyttöä suosivia toimia, mutta samaan aikaan myös parannettavaa on. Suurimpana esiin tulleena asiana on mahdollisuuksien mukaan lisätä pehmeämpää metsänkäsittelyä alueilla, jossa tiedetään suositun retkeilyreitin kulkevan. Keinoja voisi olla suojavyöhykkeet reittien varsille, kiertoajan pidentäminen sekä mahdollisuuksien mukaan jatkuva kasvatus. Lisäksi kiinnitettäisiin huomiota reittien säilymiseen hakkuissa. Kerätään hakkuutähteet pois ja ei mielellään kaadeta puita, joissa on reittimerkit. Edellä mainittuja toimia tehdään jo, mutta lisähuomio ei ole pahitteeksi. Etenkin kun aihe on usein esillä julkisuudessa ja se herättää runsaasti tunteita.
Tutkimus oli minulle tekijänä todella mielenkiintoinen ja tuki omia ajatuksiani retkeilyn ja monikäytön yhdistämisestä metsätalouteen. Tutkimuksen vastaajat olivat pääosin Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Savosta. Mielenkiintoinen pohdinta onkin se, olisiko samanlainen tulos joka puolella Suomea?
Jouni Saukkonen
metsätalousinsinööri
METO Etelä-Savo ry:n johtokunta on myöntänyt Jouni Saukkosen opinnäytetyölle stipendin. Aihe nähtiin ajankohtaiseksi ja metsäasiantuntijoille tärkeäksi. Se herätti vilkasta keskustelua alueyhdistyksen vuosikokouksessa.
Takaisin